Kevät on vähän myöhässä

Tämä on kirjoitettu 14.4. vaikka julkaisupäivä onkin ihan muuta.
Hiihtelin Härkäjärven jäällä upeassa auringonpaisteessa 29.3. Kahdeksan laulujoutsenta oli Hännilänjoensuulla. Sula oli pieni, mutta vuorotellen kävivät vedessä, toiset odottivat hangella. Olivat varmaan olleet siellä jo useita päiviä.

Seuraavana päivänä kävin keräämässä koivunrisuja harvennetussa metsikössä. Tiaiset pitivät vähän meteliä. Yhtäkkiä kuulin ihan jotain muuta. Pikkukäpylintu lensi ylitseni ja jäi vähäksi aikaa läheiseen kuusen latvaan. Kauniin punaisena loisti koiraan vatsa. Risupuuhissa olin myös aprillipäivänä. Silloin näin yhden yksinäisen harmaalokin liitelevän Härkäjärven yllä. Järvellä oli kyllä vielä ihan täysi talvi, mutta kai niitä asuinpaikkoja pitää käydä katsastamassa. Päivällä oli vain muutama aste lämpöä, yöllä 10 pakkasta. Tästä alkoikin sitten ilma lämmetä - ja myös sataa vettä: hanget alkavat vähitellen vajota.

12.4. vasta meidän pihalla kuului riemullinen laulu: Peippo oli saapunut. Edellisenä vuonna tuli 10 päivää aikaisemmin. Seuraavaa päivä peippokoiraita pyöri pihassa ainakin 15.

Tänään 14.4. vihdoin kuulin pätkän peukaloisen iloista laulua (8 päivää myähässä viimevuodesta). Ja punarintakin aloitta laulunsa pihapiirissämme. Lunta on vielä n. 20-30senttiä nurmikoilla ja metsässä. Mutta tietysti puun ympärykset ovat jo avoimina ja pälviä siellä täällä kumpareilla.

 

TAIMIA olen hoitanut hellyydellä. Ovat itäneet ihan liian kanssa. Nyt kun olen niitä koulinut, ei tahdo oikein löytä enää paikkaa, mihin niitä laitta kasvamaan. Mutta jos hyvin käy, joku ystävällinen naapuri tarjoutuu ottamaan vastaan "liikatuotannon".  Orvokkejakin on tulossa kolmea sorttia, vaikka olin itselleni luvannut, että niitä en itse kasvata. . .  Kesällä voi nauttia sitten niiden kukinnasta.

Talviunesta herääminen

Päivä on pidempi kuin yö, upeat talvikuutamot on koettu, varhaisimmat siemenet ovat lähteneet itämään. Orvokin taimet ovat jo usean sentin mittaisia, tomaateista puhumattakaan. On aika karistaa talven jäykkyydet sormista ja liikutella niitä vähän näppäimistöllä.

Aurinko näyttää taas voimansa, vaikka paksut hanget ympäröivätkin vielä pihamaata. Kuvan kinokset ovat vanhan navetan raunioiden päällä.

Ihan kuin pöllöt olisivat kadonneet täältä Toivolan kulmilta. Aikaisinpina keväinä on sentää kuulunut jotain huhuilua, milloin huuhkaja, helmipöllö tai viirupöllö. Lehtöpöllökin kuului täällä kerran. Nyt ei kuulu sitten mitään, ei vaikka viime keväänä se viirupöllö pariskuntakin liikkui tässä. Tai sitten vaan isäntäväki ei jaksa valvoa tarpeeksi kuullakseen jotain.

Pihalla liikkuvat tutut linnut. Tiaisten lisäksi kevätlauluun ovat yltäneet myös viherpeipot ja keltasirkut.

Lintulaudalla käyvät käpytikat esittävät taas kolmiodraamaa; kuka voittaa neitosen suosion? Yhtenä aamuna oli menossa kilparummutus: vierkkäisissä sähkötolpissa uroot ottivat mittaa toisistaan, molemmat käyttivät hyväkseen tolpan peltistä hattua.

Muutama viikko sitten hiihtolenkillä kuulin käpylinnun. Ensimmäisen joutsenen näillä kulmilla näin 14.3. Muutenhan täällä on kovin hiljaista.

Läheinen Hännilänjoki on pitänyt jääkantta päällään, vaikka siellä alla hyvä virtaama onkin. Niinpä koskikara onkin pysynyt poissa jossain sulien sukelluspaikkojen luona.

Koivunrisusydän

Nyt on aika taivutella koivunrisusta erilaisia luomuksia. Vaatii kyllä muutaman puun kaatoa, mutta samalla siitä sitten tulee polttopuita. Kurssilla huhtikuussa kukin tekee mieleisiään esineitä. Toukokuussa sitten teemme vähän suurempia luomuksia: ekologista pihataidetta pajusta ja rususta. Tarkoitus on valmistaa kukkatukia ja muita pihakoristeita. Kursseista tarkemmin kotisivuillamme
http://www.toivolapalvelut.net/


Kevät on petollista aikaa

...että huh! Miten tämä kevät ja sen touhut aina yllättävät joka vuosi niin kuin lumentulo autoilijat syystalvella. Tänä keväänä varsinkin toukokuun alkuun ajoittunut lämpöjakso laittoi kaikki kasvamaan valtavaa vauhtia. Ei pysy millään perässä. Eikä ehdi istahtamaan koneen ääreen kirjoittamaan.
Lehtokurppa, taivaanvuohi, metsäviklo - kaikki tutut kevään äänet saapuivat kukin ajallaan. Tiltaltti lauloi jo 15.4., mutta häipyi sitten pois ilmojen viilennyttä. Se saapui uudestaan yhtenä ryppään pajulinnun ja sirittäjän kanssa toukokuun 10-12:n tienoilla lämpötilan nousun myötä.Rautiainen lauloi 27.4. ollessani lenkillä. Kirjosieppo saapui 3.5. ja metsäkirvinen 10.5. Punavarpusen vihellys kuului 16.5. Kadonnut peukaloinen tuli uudestaan pihapiiriin 17.5. - ja siitä lähtien onkin saanut kuunnella näiden taitureiden Mozartimaista, voimakasta, leikkittelevään kilpalaulua trilleineen. Eräänäkin aamuna pääni kääntyili kuin tennisottelussa, kun seurasin kahden peukoloisen vuorolaulua pihan nurkissa. Jaksan aina vain ihmetellä tuon pikkuruisen linnun lauluvoimaa, miten se kantautuu sisälle asti aamuteetä siemaillessa.
Ystäväni Ainin-päivän aamu (10.5.)alkoi käen kukunnan merkeissä, ja heti tietysti tuplana, vähän eri korkeuksilla kukkuvana. Muutamaa päivää myöhemmin seurasin lyhyttä näytelmää, missä kaksi käkeä kirmaili koivujen latvoissa pitäen merkillistä suhinaa ja "pulputusta".
Perhosia ei ole kovin paljon näkynyt. Suruvaippa lenteli pihapiirissä 24.4. Kevään ensimmäisenä hellepäivänä (14.5) näin kangasperhosen, tähän aikaan myös sitruunaperhoset olivat yleistyneet.

18.5. saimme hetken seurata kärpän juoksentelua pihalla ja Timon jaloissa. Sitten se pikkuotus kiipesi matalaan näreeseen - ja kotikissamme parkeerasivat kuusen alle. Väsytystaktiikassa kärppä voitti, kissat ja me väistyimme. Sen verran korkealla otus kuitenkin oli, että ei oiken kunnollisia kuvia saatu.
Mihin se aika katoaa - no ainakin puuhasteluun pihalla. Uuden rakennuksen myötä, piha on vielä vähän "villi". Ideoita on niin valtavasti, että vain murto-osan ehtii toteuttaa; vuosien myötä voi niitä kehitellä ja hioa. Heinikkoa olen muuttanut kukkapenkiksi, antaen kuitenkin luonnonkukille sijansa pihamaalla. Pitkin talvea kylvetyt kukat ja yrtit ovat löytäneet paikkansa penkeissä ja ruukuissa.


Kylläistyin myös krassipenkin ikuisiin naruihin. Niinpä laitoin penkkiin vähän järeämpää kukkatukea eli koivurisuista punottuja kiekuroita. Niihin saavat nyt nämä c-vitamiinia sisältävät salaattikukat kiipeillä.
Tänä keväänä on yrttien kerääminen jäänyt melko vähiin. Kuusenkerkistä olen kuitenin keittänyt raikasta mehua, jonka maustoin hunajalla, sitruunalla ja inkiväärillä! Oi mikä terveysjuoma!
Kivaa on tulossa: 12.6. täällä vietetään rentoutuspäivä joogan ja luontoliikunnan teemoilla. 3.7. värjäämme Härkäjärven rannalla villalankoja kasviväreillä! Kaikki mukaan nauttimaan!

ps. emme ole käyneet tarkistamassa, jäivätkö viirupöllöt pesimään pönttöömme, mutta pian se alkaa selvitä...

Etelänlomalaiset saapuvat Kutemajärvellekin

Yöpakkasten mentyä lumi on sulanut kiihtyvällä vauhdilla jo kahden viikon ajan. Mutta kyllä meillä vielä nurmikot ovat lumen peitossa. Maaliskuun lopusta asti on teeren soidinpulputus kuulunut miltei päivittäin. Aprillipäivä oli ensimmäinen lämmin päivä meillä; niinpä 2.4. peippo kajauttikin laulunsa pihamaalla. 4.4. kaksi kurkea lensi ylitseni, kun olin hakemassa pieneltä hakkuutyömaalta koivunrisuja risutöihin - kajauttivat vielä trumpetti-tervehdyksensäkin! Pihamaalla punatulkut pitävät omaa kevätkonserttiaan ja harmaapäätikat käyvät nyt yhdessä syömässä talvisen lintulaudan antimia. Punarinta antoi laulunäytteensä aamulla 5.4.
Mutta 6.4. tunsi jo miltei kesän alkavan: kun aamulla astuin ulos ovesta, kajautti jokakesäinen iloinen häärijä, peukaloinen, laulunsa tervehdykseksi. Minä olin jo niin kesätunnelmissa, että ajoin illalla säärikarvani - tulkoon kesää!
Kesää saa kuitenkin vielä vähän aikaa odotella. Peukaloinenkin on säästänyt lauluaan, liekö siirtynyt vähän lumettomimmille metsänrinteille. Kun tänä aamuna, 11.4. kävin ihastelemassa teerien taistelua peltoaukealla, niin peukaloinen lauloi siellä metsänreunassa. Pellolle oli saapunut runsaasti väkeä. Räkättirastaita oli tietysti, muutama punakylkirastas ja yksi laulurastaskin. Lisäksi kolme "rättiä" lensi ilmassa, kun töyhöhyypät lentelivät naukuen. Myös kaksi västäräkkiä ilahduttivat minua. Jousenet lensivät toitottaen yli, suuntasivat sinne lahteen, missä olin ne silloin maaliskuun 21 pvä nähnyt. Vaikka aamu oli vähän sateinen, ei se haitannut peippojen, viherpeippojen, mustarastaiden, keltasirkkujen konserttia.

Juuri kun olimme taipuneet, ettei täällä pöllöjä tänä keväänä kuule, ilmoitti Timo kuulleensa muutaman viirupöllömäisen huhuilun.?? Niinpä niin, 9.4. Timo kuuli illansuussa "puuskutusta", äkkiä kiikarit kaulaan - ja siellä - oli kuin olikin viirupöllö pöntössä, jonka Timo laittoi syksyllä koivikon ja kuusikon reunamaille. Nyt olemme saaneet seurata pöllöa kahden päivän ajan. Aika hiljainen se on, välillä se istuu puuissa, välillä roikkuu pöntönsuulla; kutsuu kaivattua puolisoa. Meillä on nyt vain yksi yksinäinen pöllö, niin kuin se meistä maallikoista vaikuttaa.

Tänään illalla klo 19.05 toteutuikin "salainen aavistus" - kaksi viirupöllöä liikkuu pöntön lähellä. Ei siellä ollutkaan yksinäistä poikamiestä, vaan Matti ja Maija!

Yhtävarmasti kuin lumet sulavat, niin pihat ja puutarhat paljastuvat. Silloin viimeistään viherpeukalot ja puutarhataiteilijat heräävät... pääsee taas totettamaan luovuuttaan. Meillä on Toivolassa kädentaidon kurssi toukokuussa: Kukkatukia ja pihakoristeita. Myös koivunrisukurssi, Koristeita koivusta,pidetään huhti-toukokuussa. Kotisivuillamme tarkemmat tiedot näistä. www.toivolapalvelut.net

Maaliskuisia kuulumisia

Tervetuloa Toivolapalvelun uuteen Luontoblogiin. Täällä kerron havainnoista lähiluonnossa, Kutemajärvellä; asiat voivat olla jokapäiväisiä tai harvinaisempia. Toisinaan voin laittaa pienen luontopähkinän pureskeltavaksi - ja vastauksen kerron seuraavassa kirjoituksessani.

"Vuodet eivät ole veljiä keskenään" - Nyt kyllä aurinko paistaa ja valkeat hanget hohtavat, mutta tänä keväänä ei päästä lähellekään kolmen vuoden takaista tunnelmaa: 26.3.07 oli pihallamme lämmintä +15 astetta ja nokkosperhonen liihotteli pihassa, lunta oli vain ripaus. Eilen oli kevätpäiväntasaus, nyt kyllä valo lisäänty kiihtyvällä vauhdilla juhannusta kohden.

On saatu viettää talvi, minkä veroista ei taatusti ihan lähivuosina koeta. Tämä talvi kannattaa taltioida muistinsopukoihin, kun tulevaisuudessa kahlaamme räntäsohjossa. Sen verran on ollut pakkasta ja lunta, etten ole voinnut käyttää lähijoessa sijaitsevaa talviuintipaikkaa. Retki joelle paljastaa kuitenkin, että koskikara nauttii edelleen siellä talvilomapäivistään; ja tankkaa itseään joesta sukeltamillaan makupaloilla. Onnenlintu? Ennen vanhaan uskottiin, että kaulassa roikkuva koskikara toi onnea kantajalleen metsällä ja käräjillä!

On talvisessakin luonnossa ollut elämää. Lintulaudalla on ruokaillut liuta tuttuja kävijötä. Laudalla käyvien tiasten parveen on liittynyt iloinen töyhtötiainenkin. Muita isompi närhi ei ruokailijoita paljon pelota. Punatulkut käyvät vähäsen väliä, samoin harmaapäätikka. Toisin kuin käpytikka, jonka vierailut ovat päivittäisiä. Keltasirkut ja viherpeipot ovat myös ahkeria vieraililjoita.

Muita liikuskelijoita ovat olleet harvalukuiset hirvet. Viettivät yhden yön rannan läheisellä rinteelllä ja parturoivat kevättä varten valmiiksi kaikki pihlajat pensaan mallisiksi. Minun ei tarvitse korkealle kurkottaa, kun kerään pihlajanlehtiä teehen.

Eipä ole lainkaan kuulunut pöllöjen huhuilua iltasella, niin kun muina keväinä. Ei vaikka viirupöllökin vieraili muutamaan otteeseen syksyllä pihapiirissä. Kanahaukka on alkanut metelöidä jälleen lähistöllä - kevään riemua. Saapa nähdä löytääkö lähistön metso haastavaa taiteluparia omiin kevätkarkeloihin. Laulujoutsenetkin ovat jo palanneet Härkäjärven lahteensa. Porukalla tulivat, kolme nuorikkoa ja vanhemmat.

Metsässä on lunta vielä reilusti yli puolimetriä. Lumikengät ovatkin olleet todella tarpeen, kun on retkeilty lähimetsissä. Porukallakin on kuljettu ja lopuksi juotu maittavat nokipannukahvit rannan laavulla. Rentouttava tapahtuma! Katso lisää www.toivolapalvelut.net