Kevät on petollista aikaa

...että huh! Miten tämä kevät ja sen touhut aina yllättävät joka vuosi niin kuin lumentulo autoilijat syystalvella. Tänä keväänä varsinkin toukokuun alkuun ajoittunut lämpöjakso laittoi kaikki kasvamaan valtavaa vauhtia. Ei pysy millään perässä. Eikä ehdi istahtamaan koneen ääreen kirjoittamaan.
Lehtokurppa, taivaanvuohi, metsäviklo - kaikki tutut kevään äänet saapuivat kukin ajallaan. Tiltaltti lauloi jo 15.4., mutta häipyi sitten pois ilmojen viilennyttä. Se saapui uudestaan yhtenä ryppään pajulinnun ja sirittäjän kanssa toukokuun 10-12:n tienoilla lämpötilan nousun myötä.Rautiainen lauloi 27.4. ollessani lenkillä. Kirjosieppo saapui 3.5. ja metsäkirvinen 10.5. Punavarpusen vihellys kuului 16.5. Kadonnut peukaloinen tuli uudestaan pihapiiriin 17.5. - ja siitä lähtien onkin saanut kuunnella näiden taitureiden Mozartimaista, voimakasta, leikkittelevään kilpalaulua trilleineen. Eräänäkin aamuna pääni kääntyili kuin tennisottelussa, kun seurasin kahden peukoloisen vuorolaulua pihan nurkissa. Jaksan aina vain ihmetellä tuon pikkuruisen linnun lauluvoimaa, miten se kantautuu sisälle asti aamuteetä siemaillessa.
Ystäväni Ainin-päivän aamu (10.5.)alkoi käen kukunnan merkeissä, ja heti tietysti tuplana, vähän eri korkeuksilla kukkuvana. Muutamaa päivää myöhemmin seurasin lyhyttä näytelmää, missä kaksi käkeä kirmaili koivujen latvoissa pitäen merkillistä suhinaa ja "pulputusta".
Perhosia ei ole kovin paljon näkynyt. Suruvaippa lenteli pihapiirissä 24.4. Kevään ensimmäisenä hellepäivänä (14.5) näin kangasperhosen, tähän aikaan myös sitruunaperhoset olivat yleistyneet.

18.5. saimme hetken seurata kärpän juoksentelua pihalla ja Timon jaloissa. Sitten se pikkuotus kiipesi matalaan näreeseen - ja kotikissamme parkeerasivat kuusen alle. Väsytystaktiikassa kärppä voitti, kissat ja me väistyimme. Sen verran korkealla otus kuitenkin oli, että ei oiken kunnollisia kuvia saatu.
Mihin se aika katoaa - no ainakin puuhasteluun pihalla. Uuden rakennuksen myötä, piha on vielä vähän "villi". Ideoita on niin valtavasti, että vain murto-osan ehtii toteuttaa; vuosien myötä voi niitä kehitellä ja hioa. Heinikkoa olen muuttanut kukkapenkiksi, antaen kuitenkin luonnonkukille sijansa pihamaalla. Pitkin talvea kylvetyt kukat ja yrtit ovat löytäneet paikkansa penkeissä ja ruukuissa.


Kylläistyin myös krassipenkin ikuisiin naruihin. Niinpä laitoin penkkiin vähän järeämpää kukkatukea eli koivurisuista punottuja kiekuroita. Niihin saavat nyt nämä c-vitamiinia sisältävät salaattikukat kiipeillä.
Tänä keväänä on yrttien kerääminen jäänyt melko vähiin. Kuusenkerkistä olen kuitenin keittänyt raikasta mehua, jonka maustoin hunajalla, sitruunalla ja inkiväärillä! Oi mikä terveysjuoma!
Kivaa on tulossa: 12.6. täällä vietetään rentoutuspäivä joogan ja luontoliikunnan teemoilla. 3.7. värjäämme Härkäjärven rannalla villalankoja kasviväreillä! Kaikki mukaan nauttimaan!

ps. emme ole käyneet tarkistamassa, jäivätkö viirupöllöt pesimään pönttöömme, mutta pian se alkaa selvitä...