Kevät on vähän myöhässä

Tämä on kirjoitettu 14.4. vaikka julkaisupäivä onkin ihan muuta.
Hiihtelin Härkäjärven jäällä upeassa auringonpaisteessa 29.3. Kahdeksan laulujoutsenta oli Hännilänjoensuulla. Sula oli pieni, mutta vuorotellen kävivät vedessä, toiset odottivat hangella. Olivat varmaan olleet siellä jo useita päiviä.

Seuraavana päivänä kävin keräämässä koivunrisuja harvennetussa metsikössä. Tiaiset pitivät vähän meteliä. Yhtäkkiä kuulin ihan jotain muuta. Pikkukäpylintu lensi ylitseni ja jäi vähäksi aikaa läheiseen kuusen latvaan. Kauniin punaisena loisti koiraan vatsa. Risupuuhissa olin myös aprillipäivänä. Silloin näin yhden yksinäisen harmaalokin liitelevän Härkäjärven yllä. Järvellä oli kyllä vielä ihan täysi talvi, mutta kai niitä asuinpaikkoja pitää käydä katsastamassa. Päivällä oli vain muutama aste lämpöä, yöllä 10 pakkasta. Tästä alkoikin sitten ilma lämmetä - ja myös sataa vettä: hanget alkavat vähitellen vajota.

12.4. vasta meidän pihalla kuului riemullinen laulu: Peippo oli saapunut. Edellisenä vuonna tuli 10 päivää aikaisemmin. Seuraavaa päivä peippokoiraita pyöri pihassa ainakin 15.

Tänään 14.4. vihdoin kuulin pätkän peukaloisen iloista laulua (8 päivää myähässä viimevuodesta). Ja punarintakin aloitta laulunsa pihapiirissämme. Lunta on vielä n. 20-30senttiä nurmikoilla ja metsässä. Mutta tietysti puun ympärykset ovat jo avoimina ja pälviä siellä täällä kumpareilla.

 

TAIMIA olen hoitanut hellyydellä. Ovat itäneet ihan liian kanssa. Nyt kun olen niitä koulinut, ei tahdo oikein löytä enää paikkaa, mihin niitä laitta kasvamaan. Mutta jos hyvin käy, joku ystävällinen naapuri tarjoutuu ottamaan vastaan "liikatuotannon".  Orvokkejakin on tulossa kolmea sorttia, vaikka olin itselleni luvannut, että niitä en itse kasvata. . .  Kesällä voi nauttia sitten niiden kukinnasta.

Talviunesta herääminen

Päivä on pidempi kuin yö, upeat talvikuutamot on koettu, varhaisimmat siemenet ovat lähteneet itämään. Orvokin taimet ovat jo usean sentin mittaisia, tomaateista puhumattakaan. On aika karistaa talven jäykkyydet sormista ja liikutella niitä vähän näppäimistöllä.

Aurinko näyttää taas voimansa, vaikka paksut hanget ympäröivätkin vielä pihamaata. Kuvan kinokset ovat vanhan navetan raunioiden päällä.

Ihan kuin pöllöt olisivat kadonneet täältä Toivolan kulmilta. Aikaisinpina keväinä on sentää kuulunut jotain huhuilua, milloin huuhkaja, helmipöllö tai viirupöllö. Lehtöpöllökin kuului täällä kerran. Nyt ei kuulu sitten mitään, ei vaikka viime keväänä se viirupöllö pariskuntakin liikkui tässä. Tai sitten vaan isäntäväki ei jaksa valvoa tarpeeksi kuullakseen jotain.

Pihalla liikkuvat tutut linnut. Tiaisten lisäksi kevätlauluun ovat yltäneet myös viherpeipot ja keltasirkut.

Lintulaudalla käyvät käpytikat esittävät taas kolmiodraamaa; kuka voittaa neitosen suosion? Yhtenä aamuna oli menossa kilparummutus: vierkkäisissä sähkötolpissa uroot ottivat mittaa toisistaan, molemmat käyttivät hyväkseen tolpan peltistä hattua.

Muutama viikko sitten hiihtolenkillä kuulin käpylinnun. Ensimmäisen joutsenen näillä kulmilla näin 14.3. Muutenhan täällä on kovin hiljaista.

Läheinen Hännilänjoki on pitänyt jääkantta päällään, vaikka siellä alla hyvä virtaama onkin. Niinpä koskikara onkin pysynyt poissa jossain sulien sukelluspaikkojen luona.

Koivunrisusydän

Nyt on aika taivutella koivunrisusta erilaisia luomuksia. Vaatii kyllä muutaman puun kaatoa, mutta samalla siitä sitten tulee polttopuita. Kurssilla huhtikuussa kukin tekee mieleisiään esineitä. Toukokuussa sitten teemme vähän suurempia luomuksia: ekologista pihataidetta pajusta ja rususta. Tarkoitus on valmistaa kukkatukia ja muita pihakoristeita. Kursseista tarkemmin kotisivuillamme
http://www.toivolapalvelut.net/