Talviunesta herääminen

Päivä on pidempi kuin yö, upeat talvikuutamot on koettu, varhaisimmat siemenet ovat lähteneet itämään. Orvokin taimet ovat jo usean sentin mittaisia, tomaateista puhumattakaan. On aika karistaa talven jäykkyydet sormista ja liikutella niitä vähän näppäimistöllä.

Aurinko näyttää taas voimansa, vaikka paksut hanget ympäröivätkin vielä pihamaata. Kuvan kinokset ovat vanhan navetan raunioiden päällä.

Ihan kuin pöllöt olisivat kadonneet täältä Toivolan kulmilta. Aikaisinpina keväinä on sentää kuulunut jotain huhuilua, milloin huuhkaja, helmipöllö tai viirupöllö. Lehtöpöllökin kuului täällä kerran. Nyt ei kuulu sitten mitään, ei vaikka viime keväänä se viirupöllö pariskuntakin liikkui tässä. Tai sitten vaan isäntäväki ei jaksa valvoa tarpeeksi kuullakseen jotain.

Pihalla liikkuvat tutut linnut. Tiaisten lisäksi kevätlauluun ovat yltäneet myös viherpeipot ja keltasirkut.

Lintulaudalla käyvät käpytikat esittävät taas kolmiodraamaa; kuka voittaa neitosen suosion? Yhtenä aamuna oli menossa kilparummutus: vierkkäisissä sähkötolpissa uroot ottivat mittaa toisistaan, molemmat käyttivät hyväkseen tolpan peltistä hattua.

Muutama viikko sitten hiihtolenkillä kuulin käpylinnun. Ensimmäisen joutsenen näillä kulmilla näin 14.3. Muutenhan täällä on kovin hiljaista.

Läheinen Hännilänjoki on pitänyt jääkantta päällään, vaikka siellä alla hyvä virtaama onkin. Niinpä koskikara onkin pysynyt poissa jossain sulien sukelluspaikkojen luona.

Koivunrisusydän

Nyt on aika taivutella koivunrisusta erilaisia luomuksia. Vaatii kyllä muutaman puun kaatoa, mutta samalla siitä sitten tulee polttopuita. Kurssilla huhtikuussa kukin tekee mieleisiään esineitä. Toukokuussa sitten teemme vähän suurempia luomuksia: ekologista pihataidetta pajusta ja rususta. Tarkoitus on valmistaa kukkatukia ja muita pihakoristeita. Kursseista tarkemmin kotisivuillamme
http://www.toivolapalvelut.net/